Tänään sain ikävän viestin koulussa. Luettuani olin hiukan sekavissa tunteissa. Viestissä luki että meidän rakas Nipsu tekee nyt lähtöään tuonne yläilmoihin sisarustensa luokse. Mun pikku poika oli mulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. Tää oranssin värinen karvapallo anto ymmärtää neljän vuoden ajan, että pienikin eläin omistaa oman persoonan ja luonteen. Pienestä pitäen sain opettaa sitä ja viettää sen kanssa iloisia hetkiä. Nipsun luonteessa oli paljon ihania piirteitä. Aina aamusin jääkaapissa oli keitetystä puurosta jätetty pieni jämä myös meidän Nipsulle. Porukan syödessä ruokapöydässä oli meidän Nipsullekkin annettava pienet makupalat. Jotenkin se aina huomas meidän ruokailut ja samantien kömmittiin ylös hyvistä unista kopin katolle kerjäämään. Kovat ''lenkit'' sillä oli myös mun huoneen lattialla. Siitä selvästi huomas, että se nautti jokaisesta hetkestä vapaalla lattialla. Aina piti tutkia joka ikinen paikka. Ikimuistoisin paikka oli, kun herra päätti tutkia mun kajareiden basson ihan sisältä asti. Pelkäsin etten saisi sitä pois sieltä. Lopulta poitsu löysi itse tiensä ulos. Vaikea osuus oli aina sitten se takaisin koppiin meneminen, kun ei millään haluttu lähteä takasin kotipesään. Viikonloput ja ehkä hieman pitemmätkin ajat se selvisi yksin kotona. Se oppi tuntemaan mun monet ystävät ja jotkut hieman paremminki. Moni ei pärjää yksinään sisaruksensa kuoleman jälkeen niin nuorena. Meidän poika se kuitenkin vietti vanhoja päiviään jopa 4 vuotiaaksi.
Ja jos nyt joku tulee mulle kertomaan oman kantansa asiaan ''miten tollanen pikku hamsu voi olla jotenki tärkee ja suret sitä'' Niin kyllä pienikin eläin voi olla todella tärkeä. Etenkin mulle mun jokaiset pojat ovat olleet joita oon omistanut. Nipsu nyt vaan on ollut hiukan enemmän ja erinlainen tapaus. Harmi etten ole nyt sitä hyvästelemässä, mutta ehkä toisaalta parempikin näin tällaiselle yli herkälle ihmiselle.
Nuku hyvin rakkaani Nipsu.
Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri sen parhaan osan.
usein juuri sen parhaan osan.
<3 voi rakas. :(
VastaaPoistaTurha kenenkää tulla yhtää valittaa mitää...:) ja oot oikees! Sillo ku mul oli 2 ihanaa hamsterii ni ymmärsin miten semmone pieni pallero saa sut iloseks vaik se ei osaa puhuu tai kertoo sen tunteist ... ja se on vaa hyvä ettet nähny ku se nukku pois. Meinaa näin mun 2 hamsterii ku ne kuoli ja ei se tuntunu yhtää kivalt ja itkin ja surin aika kauan /: mut kyl se sit siit ! Hankit uuden jos rupeet ikävöimää iha kauheesti nipsuu :3
VastaaPoistaOsanotot Petu <3 Pienetkin otukset voivat olla uskomattoman rakkaita, eikä sitä surua voi eikä pidä väheksyä tai häpeillä. Ikävä ja suru kestää aikansa, mutta onneksi niille pienille karvavarpaille on sydämessä oma pieni lokero, jossa ne säilyy aina!
VastaaPoista