19. elokuuta 2013

VIHDOINKIN TAMPERELAINEN


Niin se vain on että pari viikkoa on hurahtanut Tampereella hyvinkin nopeasti. Oon saanut hoidettua paljon asioita pois alta jotka ei enää stressaa mieltä. Silti kuitenkin monet asiat jylläävät mielessä. No mutta sehän kuuluu kuitenkin vain asiaan. Parin viikon aikana oon kävelly edestakaisin Tampereen katuja. Paikka on tuntunut oikeasti kodilta. Joka päivä ajattelen enemmän asioita positiivisemmin ja osaan nauttia päivistä. Kuitenkin kauhea ikävä jyllää sisällä kokoajan. Oon saanut paljon viestejä ystäviltä ja tuntenut kuinka ne mua kaipaa myös siellä.


Koulukin alkoi tuossa viikko sitten. Arvatkaapa mitä? Yllätyin koulun suhteen koska kaikki on sujunut hienosti. Uutena opiskelijana ja Tampereen asukkaana oli hiukan perhosia vatsassa ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin mun uudet luokkalaiset ovat ottaneet mut hyvin mukaan. Mahtavaa myös että koko luokassa valaisee hyvä ilmapiiri jo nyt. Tästä se kolmevuotinen opiskelu taas lähtee käyntiin.

Pääsen muuttamaan nyt väliaikaisesti soluun lokakuussa ja siellä ollaan sen aikaa kunnes saan yksiötarjouksen ja oma rauha kutsuis vihdoinkin. Tässä nykyisessä järjestelyssä ei ole kuitenkaan mitään vikaa. 


Kamerani laturi on valitettavasti hukassa ja en ole päässyt kuvailemaan mitään. Katsellaan jos viikonloppuna ottais ihan urakalla kuvia pitkästä aikaan ja sais rustattuun teille jonkun näpsän postauksen. Perjantaina suuntaan taas Turkuun viikonlopuksi, jonka jälkeen sieltä suuntaan Imatralle. Uskokaa tai älkää, mutta mulla olisi edessä kutsunnat. Niin sekin aika vaan koittaa tämänkin pojun elämässä. 

2 kommenttia:

Kirjoita tähän!