WISH YOU WERE HERE!

Tänään tein pienimuotoisen iltalenkin myöhäisessä Tampereen keskustassa. Oon löytäny sellaisen mukavan paikan missä saa hiukan avata mieltä ja pohtia ajatuksia rauhassa. Pimeässä illassa istuen lähellä vettä ja silmissä vaan tuhansia valoja kaupungista kohti. Liikennettä ei juuri lainkaan ja korvissa soi hyvät elokuvien soundtrackit. Mulla tuli tänään taas astetta suurempi ikävä. Tää on se yksi suurimmista tunteista joita kokee päivittäin. Muistan kun vielä vakavissani pohdin Imatralla ennen muuttamista tänne, että tulenkohan pärjäämään tämän ikävän kanssa. Todentosiaan tää on yhtä rankkaa kuin osasinkaan kuvitella. 

Imatralla todella pitkään asunneena kerkesi tutustumaan vaikka kuinka moneen uskomattoman hienoon persoonaan. Hyvin monien kanssa sai solmittua upean ystävyyden ja siitä oon todella iloinen. Muistoja on kertynyt paljon vuosien varrella, ollaan tuettu toisia, naurettu, tehty kaikenlaista, reissattu, nähty maailmaa ja ennenkaikkea pidetty kiinni toisistamme. Vaikka Imatrasta en koskaan niin välittänytkään, niin sieltä löytyy kyllä suurimmat aarteet. Ne aarteet on kuitenkin joka päivä mun mukana. En tietenkään ole hylännyt taikka jättänyt ketään.

Lopulta kuitenkin kaikki myö lähdetään kulkemaan niitä meidän omia polkuja. Voi olla että ne alkaa pikkuisen raottamaan ja sulkemaan näitä yhteyksiä toisiimme. Mä ainakin yritän olla hyvin paljon yhteyksissä moniin ihmisiin, mutta välillä se tuntuu todella hankalalta. Samat sävelet ei välttämättä enää toimikkaan ja lopulta tajuaa kaiken jääneen taakse. En kuitenkaan koskaan sulje ajatusta siitä, että vielä on edessä upeita hetkiä ja kokemuksia välimatkasta riippuen. 

Ja nyt jos ei juuri sinun naamaasi tässä postauksessa näkynyt tai sua mainittu, niin tää on ihan kaikille tarkoitettu. Pieni herkistely on välillä ihan hyvä ja kyllä mä tunnen ylpeyttä kertoa tällaisista kultakimpaleista joita mulla on. Muistakaa niitä teidän ympärillä olevia läheisiä ja rakastakaa toisianne sellaisina kun jokainen on tänne syntynykki. Arvostetaan toisia ja rakennetaan hienoja muistoja meidän elämäntielle. 

Tällaisen pienen purkauksen jälkeen on kivempi ottaa vastaan uusi viikko, vaikka mulla se on alkanut hieman synkemmissä merkeissä. Seuraavassa postauksessa esitellään hiukan viimepäivien ostoksia. Siispä näihin tunnelmiin!

MOI! 

JOS ON VALMIS, EI SITÄ TARTTE KYSYYKÄÄN

Lokakuu ollaan aloteltu tässä ja aika vaan jatkaa juoksemista liian nopeaan tahtiin. Ilmat on kylmempiä ja vettä sataa hieman enemmän. Ainakin täällä Tampereella tulee tottumaan näihin vesisateisiin. Ehkä kuvittelenkin, mutta täällä sataa aivan sairaaan usein. 

Mä muuten sain vihdoin muutettua lauantaina ja jätin hyvästit pitkäaikaiselle patjalle ja nurkalle jossa lymyilin parisen kuukautta. Eli asustelen nyt aivan tässä ydinkeskustassa. Parempaa paikkaa saa oikeastaan etsiä. Kouluun kävelen viiden minuutin sisällä ja kaikki muu on aivan parin askeleen päässä kotoa. Tässä on ollut kaikenlaista päänmenoa ja välillä on vaikeaa keskittyä itse kouluun jonka takia täällä oikeastaan ollaan. 

Multa on kysytty paljon, että mitenkä mä oon sopeutunut tänne ja kaikkea muuta mukavaa. No mä voisin kertoa että hyvin on mennyt. Mun lukijat kyllä tietää hyvin että tämä paikka ei siis ole mulle mitenkään vieras. Oon jo monia kesiä viettäny täällä ja tunnen paikat hyvinkin. Alusta lähtien tää on ollu mulle se koti. Toivon kyllä hartaasti että moni muukin löytäis tiensä tänne, vaikkapa nyt sieltä Imatralta. 

Oon oppinu vaikka minkälaista todella lyhyessä ajassa. Ja kun tässä iässä jo lähtee muuttamaan näin kauas kotoa. Itsenäistyminen on nopeaa ja siitä jopa nauttii todella paljon jos ratkaisut osaa tehdä oikein ja tarkkaan. 

Tänään mä kävin Stokalla keltaisten muovipussien ja korien maailmassa. Kyseessä on siis hullut päivät. Ihmisiä oli aivan tungokseen asti ja hullua se meininki tosiaan oli koko rakennuksen sisällä. Lopulta sellainen keltainen pussi lähti munkin mukaan ulos täynnä pientä mukavaa. Henkkamaukalta neuleenkin löysin tähän kylmään ilmaan. Oon sitä mieltä, että neuleita ei ole koskaan liikaa. Voisin ostella vaikka miten paljon niitä. Tigeristä lähti myös pari kappaletta henkareita. Mulla on nyt tuplasti isompi vaatekomero, mutta ihmettelen suuresti miten mulla tuntuu loppuvan tila jo tuoltakin. Tulevaisuudessa mulla on kyllä sairaan iso vaatehuone josta ei lopu tila ikinä. 

Vähän yli viikon kestävä syysloma alkaisi perjantaina eikä mulla ole mitään suunnitelmia. Loman tarpeessa tässä kyllä ollaan. Sen jälkeen palaan kouluun ja aloitan tarjoiluhommat meidän opetuskeittiö Eetvartissa. Tervetuloa syömään, koska sieltä mut löytää asiakaspalvelijana. 

Kivaa loppuviikkoa kaikille!