Niin on taas yksi viikonloppu vietetty ja sunnuntai alkoi kauniimmin kuin koskaan. En malttanut nukkua enää kymmenen jälkeen, vaikka mua väsytti ihan liikaa. Sälekaihtimien välistä paistoi aurinko kirkkaasti ja mun oli pakko nousta ylös jo ennen aikoja. Hanna oli meillä yötä ja sehän tunnetusti on aina nukkunu pitempään. Sen kylkeä vaihtaessa makoisasti mä siirryin alakerran sohvalle katselemaan ohjelmia Netflixistä. Käperryin pehmeän viltin sisään ja telkkarissa Aku Ankka selitti hassuja. Ohjelmat vaihtu ankoista punaisiin panttereihin ja mä olin onnellinen.
Mä oon varmaan joskus maininnut täälläkin, että oon kova lenkkeilemään ulkona. Tänään oli pitkästä aikaa hienoin sää hölkätä pitkin aurattuja lumisia teitä keskellä ei mitään. Ei ollut liian kylmä, eikä liian lämminkään. Kännykkä soitti NRJ:n dancekanavaa ja mä hymyilin hölkätessä. Kyllä tuo reissu kruunasi koko viikonlopun myönnetään. Nyt jaksaa taas aloittaa maanantain ja arjen. Uusi jakso alkaa ja mulla alkaa työharjoittelu torstaina ala-asteen keittiössä.
Lenkin jälkeen mikäs sen paremmin kruunaa kuin hyvä ja vieläpä nopea ruoka. En jaksanut alkaa väsäilemään mitään erikoista, joten kurkistin pakastimeen ja otin esille pyttäripussin ja vokkivihannekset. Sekoitin ne pannulla kypsiksi ja hyvää tuli. Mummolasta oli tullut terveisiä hyvän näköisten muffinien kera ja nyt niitä tässä herkutellaan hyvän musiikin kanssa. Huomiseksi kirjoittelen vielä tässä yhden koulujutun jonka lähetän tampereelle kouluun. Hakuhan siis päättyi ja nyt pidetään peikkuja että vihdoinkin se mun paikka nappais sieltä tampereelta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän!